torstai 31. tammikuuta 2019

Tammikuun Nuori Osaaja: Malla Sipilä

Kuka olet?

Olen 32 -vuotias ympäristöteknologian insinööri ja ympäristötekniikan diplomi-insinööri. Työurani aloitin julkiselta puolelta kaupungin katu- ja vesihuoltotyömailta. Sieltä siirryin toimistoon viranhaltijaksi ja projekti-insinööriksi. 6 vuoden työuran jälkeen koulunpenkki alkoi tuntua taas houkuttelevalta ja lähdin opiskelemaan Tampereen teknilliseen yliopistoon. Lisäkouluttautumisen jälkeen siirryin vahvemmin suunnittelun puolelle. Tällä hetkellä työskentelenkin tie-, katu- ja kunnallistekniikan suunnittelijana.

Vaikka molemmat tutkinnot ovat ympäristöpuolelta, on kunnallistekninen ala aina vetänyt puoleensa ja se on näkynyt vahvasti työtehtävissäni ja koulutusten suuntautumisissani. Työssä olen huomannut monia etuja siitä, että pohjalla onkin rakennustekniikan sijaan ympäristötekniikka. Usein asioita tulee katsottua vähän eri kantilta.

Sinulla on sekä insinöörin, että diplomi-insinöörin tutkinnot. Miten innostuit jatko-opiskelusta ja erosiko opintojen suorittaminen, kun pohjalla oli jo korkeakoulututkinto ja työkokemusta?

Jo AMK:sta valmistuessani mielessäni kävi jatko-opinnot yliopistossa. Silloin kuitenkin koin, että työelämä maistuisi enemmän ja työskentelinkin vuosia ennen kuin palasin takaisin kouluun. Jälkeenpäin voin todeta, että tekemäni päätös oli oikea. Yliopistoon mennessä minulla oli jo melko vankka kokemus ja tietous kunnallisteknisestä alasta. Sain paljon enemmän opinnoista ja opintojaksoista irti, kun tiesin tarkalleen, mihin haluan suuntautua, mitä haluan oppia ja missä kehittyä. Voin suositella jatko-opintoja kaikille, jotka sitä vähääkään miettivät. Koskaan ei ole liian myöhäistä laajentaa osaamistaan. Nykyajan hienous on, että eri opiskelumuotomahdollisuuksia on paljon ja jokaiselle halukkaalle löytyy oma polku. 

Diplomityönäsi suunnittelin nurmiradan päällysrakenteen Tampereen raitiotie -projektille. Minkälainen suunnitteluprosessi oli?

Haastava, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Jos minulle olisi työtä aloittaessani sanottu se fakta, että Suomessa ei ole ketään, kuka nurmiradoista kunnolla tietää ja että maailmalla olevia ratkaisuja ei voida näillä leveysasteilla käyttää, olisin saattanut miettiä uudestaan keksinkö sittenkin jonkun muun työn aiheen. Pohjalaisella periksiantamattomuudella työ saatiin tehtyä hyvällä lopputuloksella. Siitä iso kiitos kuuluu kaikille eri alojen ammattilaisille, joiden kanssa pääsin tekemään yhteistyötä niin Suomessa kuin Euroopassa. Myös se, että suunnittelutyön sai tehdä allianssimallisessa projektissa, auttoi hyvän lopputuloksen saavuttamiseen. Erityisen hienoa oli päästä näkemään myös suunnittelutyön lopputulos, kun nurmiradan koerakenteet rakennettiin viime kesänä. Nyt vaan odottamaan vuotta 2021, kun saadaan liikenne nurmiradan päälle. Silloin saa lopullisesti nähdä suunnittelutyön lopputuloksen kestävyyden käytännössä. Innolla kyllä odotan myös ensi kevättä, jolloin nähdään, miten rakenne ja nurmi kesti ensimmäisen talvensa.

Nurmiradan koerakenteet ja auringonlasku. Kuva: Markku Tuomisto/Raitiotieallianssi
Näin jälkikäteen olen tyytyväinen, että lähdin ennakkoluulottomasti suunnitteluprosessiin mukaan. Suunnitteluprosessi opetti todella paljon. Nyt voin sanoa tietäväni mm. raitiotierakenteista, viherkatoista, kuivatusrakenteista, kasvualustoista ja nurmikonsiemenistä sekä näiden yhdistämisestä samaan rakenteeseen jo jonkin verran ja ehkä vähän enemmänkin. On ollut myös hienoa huomata, kuinka monipuolisesti usein niin puisevaksi koettu infra -rakenne herätti mielenkiintoa niin alan ammattilaisissa kuin kuntalaisissakin. En olisi muutama vuosi sitten uskonut, että olen kertomassa suunnittelemastani rakenteesta radiossa, televisiossa tai valtakunnan mediassa.

Millaisista asioista haet vapaa-ajallasi vastapainoa työnteolle?

Useimmiten minut löytää teatterin lavalta, lavan takaa tai katsomosta. Olen myös konserttien ja keikkojen suurkuluttaja. Ehkä yhdistystoiminnan voisi laskea myös yhdeksi vapaa-ajan kulutusmuodoksi. Kotoa minut löytää yleisimmin sohvan nurkasta jokin käsityö tai kirja kädestä.

Olet ollut perustamassa SKTY Nuoret Ammattilaisia ja olet edelleen toiminnassa mukana. Miksi SKTY Nuorten Ammattilaisten toimintaan kannattaa lähteä mukaan?

Mielestäni tärkeintä on verkostoituminen, uusiin ihmisiin tutustuminen ja alan kokonaisvaltainen paremmin tunteminen. Sillä ei ole mielestäni merkitystä, minkä yrityksen, yhdistyksen tai järjestön kautta se tapahtuu. Kun pääsee näkemään omaa alaa muustakin kulmasta kuin oman työn kautta laajentuu omakin ammattitaito. En ole vielä keksinyt, mitä huonoa laajasta ammatillisesta ymmärryksestä ja verkostosta voisi olla. Alan verkostotoiminta lähti itselläni SKTY:n Nuorten Ammattilaisten ydintiimistä. Innostuin toiminnasta niin paljon, että nykyään olen mukana myös SKOL Konsulttinuorten työryhmässä sekä RIL:n Naisverkostossa.

Itse innostuin aikoinaan Nuorten Ammattilaisten toiminnasta ja sen kehittämisestä siksi, että halusin päästä kertomaan myös muille, kuinka monipuolinen infra-ala kokonaisuudessaan on. Usein alaa pidetään tylsänä, epäsosiaalisena ja kuivana. Haluan olla mukana todistamassa tätä pinttynyttä mielikuvaa vääräksi ja levittämässä todellista kuvaa alan monipuolisuudesta ja mielenkiintoisuudesta.