maanantai 10. kesäkuuta 2019

Kesäkuun Nuori Osaaja - Ville Alatyppö

Kuvaile lyhyesti tähänastinen työhistoriasi

Isäni oli koko ikänsä pienyrittäjä talonrakennusalalla ja pääsin jo 5 vuotiaana mukaan rakennuksille. Silloinhan tein pääasiassa yhteennaulattuja styroksikoppeja ja mitä tahansa muuta mitä pienen pojan mieleen juolahtaa työmaaoloissa – autoin kuulemma myös kallion panostustöissäkin. Siitä lähtien joka kesä tuli oltua rakennuksilla ja yläasteelta alkaen koko kesäloma. Sieltä pääsin panostamaan talonpohjia ja muun muassa Helsinki-Vantaan kiitotie III:n louhintatöihin. Dynamiitti valitettavasti aiheutti minulle paljon sivuvaikutuksia ja jotakin muuta piti tehdä. 

Eksyin taustani vuoksi sattumalta Otaniemeen raksapuolelle ja siellä aloitin työt tutkimusapulaisena Tielaboratoriossa, missä tulikin oltua reilu kuusi vuotta tutkien kunnossapitoa, talvihoitoa, asfaltteja, törmäysturvallisuutta, tärinäviivoja ja vaikka mitä. Mukavahan se oli saada myös täyttä palkkaa samalla kun opiskeli. Nuo vuodet toivat minulle ihan penteleesti hyviä kontakteja ympäri alaa. 

Vuonna 2004 kiinnostuimme Paavilaisen Jyrkin kanssa omaisuudenhallinnan periaatteista ja valmistelimme aineistoa alalle. Ala ei tuolloin ollut vielä valmis ymmärtämään periaatteita, mutta ehkä 15 vuotta ensimmäisten kokemusten jälkeen aletaan ymmärtää. 

Kun väitöskirjan valmistumisesta alettiin enemmän kysyä, totesin, että halusin vielä nähdä muunlaisia kuin akateemisia töitä. Siirryin Helsingin rakennusvirastoon kunnossapidon projektinjohtajaksi ja sitten omaisuudenhallinnan toimintoja kehittävän toimiston päälliköksi. Sattumalta noina vuosina iskivät kaupungin nykyhistorian rankimmat talvet hoidettavaksi ja niissä tulikin sitten oppia ja penteleesti verkostoa, mutta samalla pystyi hyödyntämään myös aiempia oppeja työmaalta ja puolustusvoimista. 

Tuona lähes unettomana aikana Danne Långström pyysi minua kuntatekniikan yhdistykseen ja siitähän sekin taas lähti. Nyt toimin Starassa ylläpidon johtajana ja SKTY:ssä puheenjohtajuuden luovuttaneena toiminnanjohtajana, kun Koivulan Petri siirtyi kunnanjohtajaksi. Lisäksi johdan puhetta PANK ry:ssä sekä olen hallituksen jäsen Pohjoismaisessa tieteknillisessä liitossa sekä Kansainvälisessä kuntatekniikan liitossa IFMEssä.

Mistä työkokemuksesta on ollut eniten hyötyä?

Eniten hyötyä on ollut minulle siitä, että kun heti nuorena rakensin hyvät verkostot eri puolille alaamme sekä Suomessa ja kansainvälisesti. Aina kun tulee vastaan tenkkapoo, tulee heti mieleen hyviä ystäviä, joilta kysyä apuja. Lisäksi verkoston kautta olen saanut kasvatettua maailmankuvaani, mikä on helpottanut ymmärtämään, miten rattaat tällä pallolla oikein toimivat, ja miten itse voin siitä hyötyä niin, että vien alaa eteenpäin.

Paras muisto SKTY:n toiminnasta

SKTY ja sen roolin vahvistaminen alallamme on minulle elintärkeä. SKTY:ssä olen ollut mukana kohta 10 vuotta, ja paljon hyviä kokemuksia, kommelluksia ja muistoja on takataskussa. Parasta SKTY:ssä on kuitenkin yhteiset kokoontumiset, joissa saa nähdä ja kuulla mitä muut omalla sektorillaan touhuavat ja mitä voimme niistä oppia. Kliseessä ”verkostoissa on voimaa” on ilmeisesti jotakin totuuden siementä mukana. Tämän kun saisi meidän alamme nuorille opetettua jo koulunpenkiltä lähtien.

Onko 40-kriisi? Ja parhaat vinkit kriisistä selviytymiseen?

Vai neljänkympin kriisi…? No ei, onhan tässä tullut touhuttua ja touhun muoto vain muuttuu; on ilo seurata oman sekä alamme (aiemmista opetettavistani on tullut komioita maailmankansalaisia) jälkikasvun kehitystä. Harmittavasti, vaikka sain olla vaikuttamassa SKTY-Nuorten yläikärajaksi tuimat 40, jossakin vaiheessa sekin tulee täyteen. Toivottavasti Nuoret eivät ala totaalisesti dissaamaan tämmöistä vanhaa kääkkää, jolla on jossakin määrin vielä nuori mieli, joka ihmettelee jatkuvasti maailmaa. Einsteinin sanoin ”On kaksi tapaa elää; joko niin että mikään ei ole ihmeellistä, tai niin, että kaikki on ihmeellistä”.