sunnuntai 18. elokuuta 2019

Elokuun Nuori Osaaja - Veikko Tahvanainen

Kerro itsestäsi. Miten päädyit alalle?

Olen Veikko Tahvanainen, vastikään valmistunut käsityömuotoilija ja kaksinkertainen suomenmestari viherrakennuksessa. Viherrakennusurani lähti siis käyntiin ammattikoulun ensimmäisellä luokalla, kun minua pyydettiin Taitaja-kilpailijaksi kyseisessä lajissa. Erkaannuin vuosiluokastani ja ryhdyin treenaamaan kiven työstöä ja asennusta. Siitä lähtien olen ollut töissä viheralalla sekä talvisin lähinnä treenannut erilaisten kivien työstöä.

Missä haluaisit olla vielä parempi työssäsi / millä osa-alueella haluaisit kehittää itseäsi?

Haluaisin kehittää kasvi- ja istutusosaamistani, joka on jäänyt hieman muita alan osa-alueita heikommaksi. Haluaisin myös enemmän kokemusta kokonaisuuksien suunnittelusta.

Olet osallistunut useisiin oman alasi kilpailuihin, millaisia kokemuksia ne ovat olleet? Millä tavoin koet niiden auttaneen osaamisesi kehittymistä?

Olen osallistunut n. 15 kilpailuun. 4 Taitaja-finaalia, Euroskills-finaali sekä lukuisia karsintoja ja treenikilpailuja koti- ja ulkomailla. Kilpailut ovat aina rankka kokemus, mutta sitäkin palkitsevampi.

Oikeastaan kaikki osaamiseni perustuu kilpailuun. Kilpailujen takia olen alalle lähtenyt ja painottanut asioita, joista niissä on eniten hyötyä. Tavoitteellinen harjoittelu tuo määrätietoisuutta, ripeyttä ja tarkkuutta työskentelyyn. Laatukriteerit ovat erittäin korkeat työajan pysyessä silti vähäisenä. Myöskin työn kesto on vain 3-4 päivää, jonka aikana on käytettävä kaikki voimat ja tehtävä paras mahdollinen työ.

Millaisista asioista haet vapaa-ajallasi vastapainoa työnteolle?

Vapaa-aikani vietän huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä, palautellen lihaksia seuraavaa työpäivää varten. Syön hyvin ja yritän saada nukuttua kunnolla. Muutaman kerran viikossa käyn urheilemassa pitääkseni myös nivelet vetreinä, kiveä hakatessa meinaa nimittäin paikat jumahtaa!

Millaisissa tehtävissä tai millaisten projektien parissa haluaisit työskennellä esim. 5 vuoden päästä?

Haluaisin päästä rakentamaan suurempia kokonaisuuksia kivestä, esimerkiksi perustuksia ja kenties jopa rakennuksia ja korkeita muureja. Olisi hienoa pystyä rakentamaan omakotitaloja alusta loppuun, piha mukaan lukien. Sitä tavoitellessa olisi hyvä saada kokemusta hirsi- ja talonrakentamisesta.

Olet vasta työurasi alussa, mutta hankkinut jo reilusti kokemusta. Miten kannustaisit muita infra-alaa aloittelevia tai harkitsevia nuoria itsensä ja taitojensa kehittämisessä?

Kannustan muita ikäisiäni heittäytymään rohkeasti myös harvinaisemmille aloille ja hakemaan aktiivisesti kokemusta ja työpaikkoja. Ammattikoulut ovat erittäin joustavia sekä mahdollistavat suuriakin asioita ammattitaidon suhteen. On vain tekijästä kiinni, minne saakka voi ammattimaailmassa päästä! Yksi tärkeimmistä motoistani on: "Jos ajattelet tekeväsi jonkun työn täydellisesti, tee se paremmin". On kuitenkin muistettava pitää huoli omasta terveydestä ja jaksamisesta, että tuloksia voi syntyä.

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Heinäkuun Nuori Osaaja - Ella Uotila

Kuvaile lyhyesti tähänastinen työhistoriasi






Oman alan harjoittelussa olin viime kesänä Etelä-Afrikassa, tutkin erilaisia asuinalueita ja työskentelin Rustenburgin kunnan kaavoituksen apuna. Rustenburgissa kaupungistumisen ongelmat ovat hyvin erilaisia kuin Suomessa ja matka oli silmiä avaava kaikin mahdollisin tavoin. Nyt olen harjoittelussa Raide-Jokerilla Espoon kaupungilla. On hienoa päästä seuraamaan kotimaassa näin suurta hanketta. Ennen oman alan harjoitteluja olin monta vuotta kotikaupunkini paikallisessa kahvilassa töissä ja siitä saatu itsevarma asiakaspalvelukokemus on minulle erityisen tärkeää. Etelä-Afrikan lisäksi ulkomailta työkokemusta on karttunut ravintola-alalta Australiasta ja vapaaehtoistöistä Islannissa. Kaikkia työkokemuksia yhdistää valtava kahvinkulutus.

Mistä työkokemuksesta on ollut eniten hyötyä?

Jokaisesta työpaikasta olen oppinut paljon uutta. Merkittävimpiä työkokemuksia ravintola-alalta on asiakaspalvelutilanteet, joissa fyysisen kiireen lomassa on täytynyt rauhoitella asiakkaita ja venyttää päivää. Tyytyväinen asiakas ja tilanteen raukeaminen toi aina onnistumisen fiiliksen. Rustenburgissa työskentely oli kokonaisuudessaan tärkeä ja kasvattava kokemus minulle. Työkulttuuri on siellä todella erilaista kuin Suomessa. Ulkomailla työskentely on myös vahvistanut englannin kielen taitoani, joka on täysin sujuvaa tilanteessa kuin tilanteessa ja siitä olen hyvin ylpeä. 

Mitä osaamisaluettasi / kykyä tahtoisit kehittää tulevaisuudessa?

Tulevaisuudessa haluaisin opetella 3D-mallintamaan. Visualisoinnilla on myös mahdollisuus tuoda suunnittelua helpommin lähestyttävämmäksi. Opiskelijana minulla on myös vielä paljon asioita, joissa haluaisin syventää osaamistani ja vielä enemmän asioita, joita haluaisin oppia. Haluan tietää lisää sitä mukaa kun opin uutta. 

Mitä sinulla on työn alla tällä hetkellä?

Kesän puuhiini kuuluu työmaapyöräily Raide-Jokerin linjalla. Tarkastelen tilapäisiä liikennejärjestelyitä ja mietin miten niitä voisi kehittää. Hyvällä säällä hauskaa kesähommaa! Valmistumisen häämöttäessä myös opinnäytetyön pohdiskelu on vireillä. 

Mitä haluaisit kertoa muille kesäharjoittelun parissa puuhaaville?

Pidän jokapäiväistä oppimispäiväkirjaa, koska kaiken uuden opettelun keskellä välillä tuntuu, että unohdan, kuinka paljon olen oppinut lyhyessä ajassa. Oppimispäiväkirjan ensimmäisille merkinnöille on hauska palata ja nähdä taitojen karttuneen. Kesäharjoittelut ovat myös avanneet minulle, mistä pidän ja varsinkin ne asiat, joista en pidä!

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Kesäkuun Nuori Osaaja - Ville Alatyppö

Kuvaile lyhyesti tähänastinen työhistoriasi

Isäni oli koko ikänsä pienyrittäjä talonrakennusalalla ja pääsin jo 5 vuotiaana mukaan rakennuksille. Silloinhan tein pääasiassa yhteennaulattuja styroksikoppeja ja mitä tahansa muuta mitä pienen pojan mieleen juolahtaa työmaaoloissa – autoin kuulemma myös kallion panostustöissäkin. Siitä lähtien joka kesä tuli oltua rakennuksilla ja yläasteelta alkaen koko kesäloma. Sieltä pääsin panostamaan talonpohjia ja muun muassa Helsinki-Vantaan kiitotie III:n louhintatöihin. Dynamiitti valitettavasti aiheutti minulle paljon sivuvaikutuksia ja jotakin muuta piti tehdä. 

Eksyin taustani vuoksi sattumalta Otaniemeen raksapuolelle ja siellä aloitin työt tutkimusapulaisena Tielaboratoriossa, missä tulikin oltua reilu kuusi vuotta tutkien kunnossapitoa, talvihoitoa, asfaltteja, törmäysturvallisuutta, tärinäviivoja ja vaikka mitä. Mukavahan se oli saada myös täyttä palkkaa samalla kun opiskeli. Nuo vuodet toivat minulle ihan penteleesti hyviä kontakteja ympäri alaa. 

Vuonna 2004 kiinnostuimme Paavilaisen Jyrkin kanssa omaisuudenhallinnan periaatteista ja valmistelimme aineistoa alalle. Ala ei tuolloin ollut vielä valmis ymmärtämään periaatteita, mutta ehkä 15 vuotta ensimmäisten kokemusten jälkeen aletaan ymmärtää. 

Kun väitöskirjan valmistumisesta alettiin enemmän kysyä, totesin, että halusin vielä nähdä muunlaisia kuin akateemisia töitä. Siirryin Helsingin rakennusvirastoon kunnossapidon projektinjohtajaksi ja sitten omaisuudenhallinnan toimintoja kehittävän toimiston päälliköksi. Sattumalta noina vuosina iskivät kaupungin nykyhistorian rankimmat talvet hoidettavaksi ja niissä tulikin sitten oppia ja penteleesti verkostoa, mutta samalla pystyi hyödyntämään myös aiempia oppeja työmaalta ja puolustusvoimista. 

Tuona lähes unettomana aikana Danne Långström pyysi minua kuntatekniikan yhdistykseen ja siitähän sekin taas lähti. Nyt toimin Starassa ylläpidon johtajana ja SKTY:ssä puheenjohtajuuden luovuttaneena toiminnanjohtajana, kun Koivulan Petri siirtyi kunnanjohtajaksi. Lisäksi johdan puhetta PANK ry:ssä sekä olen hallituksen jäsen Pohjoismaisessa tieteknillisessä liitossa sekä Kansainvälisessä kuntatekniikan liitossa IFMEssä.

Mistä työkokemuksesta on ollut eniten hyötyä?

Eniten hyötyä on ollut minulle siitä, että kun heti nuorena rakensin hyvät verkostot eri puolille alaamme sekä Suomessa ja kansainvälisesti. Aina kun tulee vastaan tenkkapoo, tulee heti mieleen hyviä ystäviä, joilta kysyä apuja. Lisäksi verkoston kautta olen saanut kasvatettua maailmankuvaani, mikä on helpottanut ymmärtämään, miten rattaat tällä pallolla oikein toimivat, ja miten itse voin siitä hyötyä niin, että vien alaa eteenpäin.

Paras muisto SKTY:n toiminnasta

SKTY ja sen roolin vahvistaminen alallamme on minulle elintärkeä. SKTY:ssä olen ollut mukana kohta 10 vuotta, ja paljon hyviä kokemuksia, kommelluksia ja muistoja on takataskussa. Parasta SKTY:ssä on kuitenkin yhteiset kokoontumiset, joissa saa nähdä ja kuulla mitä muut omalla sektorillaan touhuavat ja mitä voimme niistä oppia. Kliseessä ”verkostoissa on voimaa” on ilmeisesti jotakin totuuden siementä mukana. Tämän kun saisi meidän alamme nuorille opetettua jo koulunpenkiltä lähtien.

Onko 40-kriisi? Ja parhaat vinkit kriisistä selviytymiseen?

Vai neljänkympin kriisi…? No ei, onhan tässä tullut touhuttua ja touhun muoto vain muuttuu; on ilo seurata oman sekä alamme (aiemmista opetettavistani on tullut komioita maailmankansalaisia) jälkikasvun kehitystä. Harmittavasti, vaikka sain olla vaikuttamassa SKTY-Nuorten yläikärajaksi tuimat 40, jossakin vaiheessa sekin tulee täyteen. Toivottavasti Nuoret eivät ala totaalisesti dissaamaan tämmöistä vanhaa kääkkää, jolla on jossakin määrin vielä nuori mieli, joka ihmettelee jatkuvasti maailmaa. Einsteinin sanoin ”On kaksi tapaa elää; joko niin että mikään ei ole ihmeellistä, tai niin, että kaikki on ihmeellistä”.

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Huhtikuun Nuori Osaaja: Lari Sirén

Kerro itsestäsi. Miten päädyit töihin kuntatekniikan pariin?

Olen opiskellut aluetiedettä ja ollut aina kiinnostunut kaupungeista ja niiden rakentamisesta. Konkreettisesti kuntatekniikan pariin päätyminen oli kuitenkin aikamoinen sattuma, kun päädyin kesken gradun kirjoittamisen hakemaan kiinnostavaa paikkaa kehittämistöiden parissa Sipoon kunnan tekniikka- ja ympäristöosastolta – ja tulin valituksi! Laaja ja epämääräinen vastuualue sopi aluetieteilijälle paremmin kuin hyvin ja Sipoossa vierähtikin lähes viisi vuotta. 

Olet juuri vaihtanut työpaikkaa. Uusi työpaikkasi vaikuttaa hyvin erilaiselta verrattuna edelliseen. Miksi vaihdoit niin erilaiselle alalle?

Aloitin tosiaan reilu kuukausi sitten työt alueellisen kehittämisen parissa EU:n Interreg-ohjelmaan kuuluvassa projektissa. Ympäristö ja osin käsiteltävät asiat ovat tosiaan aika erilaisia kuin aiemmassa työssäni, mutta toisaalta itse ytimessä oleva kehittämistyö ja työtapa ovat varsin samanlaisia. Näin kehittäjän näkökulmasta tuli itse asiassa siirryttyä aika samanlaisiin työtehtäviin!

Kunnalla ollessasi työympäristösi oli hyvin teknispainoitteinen. Sinulla itselläsi on kuitenkin hallintotieteellinen koulutus. Missä asioissa mielestäsi nämä eri "koulukunnat" voisivat työelämään liittyen ottaa oppia toisiltaan?

Sain Sipoossa tehdä töitä insinöörien ja muiden teknisen alan ammattilaisten kanssa. Arvostan heidän tekemäänsä työtä paljon, erityisesti kykyä ratkaisukeskeiseen ajatteluun ja työtapaan. Opin teknispainotteisessa työyhteisössä työskennellessäni paljon uutta. Hallintotieteilijänä ja erityisesti aluetieteilijänä koin tuovani työyhteisöön kokonaislähtöistä ajattelua ja poikkihallinnollista toimintatapaa. Paras työyhteisö muodostuu eri alojen osaajista, joiden osaaminen täydentää ja vahvistaa toisiaan. Teknisen toimialan kannattaa siis olla avoin myös muiden alojen osaajille ja toisaalta moni hallinto-organisaatio kaipaisi insinöörin ratkaisukeskeistä ja hellää otetta!

Kuva: Carolin Renner
Mainitse jokin hanke / projekti, joka on jäänyt mieleesi Sipoossa työskennelläsi.

Vaikeaa nimetä vain yhtä projektia. Ehkä vaikutuksiltaan merkittävin on ollut Sipoon investointiohjelma INTO:n rakentaminen ja sen ympärillä tehty työ. Investointien hallinnan kehittämisellä saatiin Sipoon investointitalous ja sitä kautta kasvu kokonaisuutena hallintaan. Pelkästään rahallisesti mitattavissa olevat hyödyt ovat vähintään miljoonaluokkaa. Investointien hallinnan ja INTO:n kehittäminen edellytti laaja-alaista yhteistyötä ja paljon omaan organisaatioon liittyvää kehittämistä. Lopputuloksesta voi olla koko organisaation puolesta ylpeä.

Mitä osaamisaluettasi / kykyä tahtoisit kehittää tulevaisuudessa?

Pitkäjänteisyyttä ja siihen liittyvää malttia tehdä asioita huolella suunnitellussa järjestyksessä. Tämä on kaltaiselleni uudesta innostujalle haastavaa erityisesti pidemmissä projekteissa, joissa on vaativia osakokonaisuuksia. Kaikkea ei voi tehdä saman tien ja yhtä aikaa valmiiksi. Tuskinpa Länsimetro olisi minun johdollani yhtään aiemmin valmiiksi tullut – jos edes ylipäätään käyttökuntoon :)

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Maaliskuun Nuori Osaaja: Tero Koppinen


Kerro itsestäsi. Miten päädyit alalle? 

Päädyin alalle aika moninaisten käänteiden kautta. Aloitin kesätyöt maarakennustehtävissä ja tein täysi-ikäiseksi päästyäni monenlaisia tuotantotöitä. Lähdin opiskelemaan sähkövoimatekniikkaa ja elektroniikkaa, mutta varusmiespalveluksessani kuulin kutsumuksen rakentamisen ja yhdyskuntatekniikan puolelle, eli voinette arvata, mikä aselaji oli kyseessä. Rakentamisen opinnoissa yhdyskuntatekniikan ja tuotantopuolen opintojen valintaan vaikutti vahvasti kaksi lehtoria, jotka osasivat hienosti "myydä" tämän alan, mutta myös yhdyskuntatekniikan luennot olivat kaikista mieluisimpia, sillä ne tuntuivat kaikista vaikuttavimmilta. Alan korkeakouluharjoittelijan tehtäviä saatuani, olin myyty tälle alalle. Kannustaisinkin siis meitä kaikkia antamaan nuorille mahdollisuuden ihastua alaamme monipuolisten ja kiehtovien tehtävien avulla. 

Mitä sinulla on työn alla tällä hetkellä?

Erinomainen kysymys, sillä yllätyksekseni, ura on johtanut enemmänkin kehittämisluonteisiin johtotehtäviin, kuin suoraan tuotannollisiin johtotehtäviin. Tällä hetkellä ehkä mielenkiintoisin käynnissä oleva projekti on innovaatiokumppanuushankinta koskien lumenkäsittelyn innovatiivista palveluhankintaa. Lisäksi vireillä on monia palvelutuotantoa palvelukokemuksen osalta tukevia kehittämishankkeita. Omalla vastuullani olevat palvelujen tukipalvelut ja niiden kehittäminen ovat lähellä sydäntä, koska niitä kehittämällä pääsen auttamaan asiantuntijoitamme menestymään sekä sitä myötä palvelujamme menestymään.

Olet työskennellyt sekä yksityisellä puolella että kaupungilla (sekä tilaajan että liikelaitoksen leivissä). Millaisia eroja työskentelyssä on tilaajan ja tuottajan puolten välillä? 

Kyllä, pitää paikkansa ja koen sen monipuolisena arvokkaana kokemuksena, joka auttaa näkemään asioita monista näkökulmista. Eroavuutta näissä olenkin kokenut olevan erityisesti siinä, mistä näkökulmasta asioita katsotaan. Kaikissa on erittäin hyviä puolia ja toki myös sellaisia puolia, joita ei toisella puolen pöytää ole aina helppo ymmärtää. Kannustaisinkin meitä kaikkia, itseänikin edelleen, suhtautumaan avoimesti kullakin puolella olevien tahojen näkemyksiin ja arvostamaan niitä. Asioiden tarkastelu useammasta näkökulmasta tuottaa huomattavasti kestävämmällä pohjalla olevia ratkaisuja.

Aitoa työympäristöä
Millaisista edellisistä tehtävistäsi kertyneistä kokemuksista on ollut sinulle eniten hyötyä seuraavissa työtehtävissä? 

Onpas hyviä kysymyksiä, sellaisia mistä mielellään kertoisi enemmänkin. Eniten hyötyä ehkä kuitenkin on ollut tuotannon työmaiden johtamisesta, jossa kaikki on hyvin konkreettista ja kaikki osapuolet ovat välittömässä yhteydessä nimenomaan työmaan vastuuhenkilöön. Työmaalla menestyt noudattamalla työnantajan määrittämiä toimintatapoja sekä hyödyntämällä omia vahvuuksiasi. Nämä kaksi seikkaa ovat olleet tärkeitä työkokemuksena saatuja oppeja jotka pidän mielessä myös muiden menestystä tukiessani.

Mitä taitoa haluaisit vielä kehittää itsessäsi liittyen työhösi?

Olen uran alusta asti yrittänyt pitää mielessä, että aina on opittavaa, kaikessa. Ehkäpä samaan aihepiiriin liittyen on edelleen opittava olemaan itseään kohtaan armollisempi, hyväksymään omat rajallisuudet ja siten olemaan parempi ryhmätyöntekijä, yhä aidommin ottamaan avun vastaan ja myös sitä pyytämään. Tuppaan siis tekemään ehkä liikaa itse asioita ja siten kasaamaan töitä jonoon.

Mitkä ovat mielestäsi ne syyt, jotka tekevät alastamme kiinnostavan? Millä sitä voisi saada vielä kiinnostavammaksi?

Meidän alamme on ehdottomasti kaikista monialaisin, mitä voin kuvitella. Saamme olla mukana niin monissa ja vaikuttavissa asioissa. Saamme kytkeä toimintaamme niin monia muita aloja ja hyödyntää niin monien eri alojen osaamista. Vieläkin kiinnostavamman tästä alasta ehkä tekisi yhä rohkeampi kehittämishakuisuus, totuuksien/vakioiden rohkeampi kyseenalaistaminen. Tuntuu, että kehityksen vauhti kiihtyy maailmanlaajuisesti ja meidän on hyvä avata mielemme ja ajatuksemme täysin uusille mahdollisuuksille, mitä kehittyvä maailma meille on mahdollistanut. Tälle on nyt myös hyviä työkalujakin, digitaalisten työkalujen ja innovatiivisten toimintatapojen avartumisen myötä. Lisäksi on mainittava, että ala todellakin kaipaa alan nuorten rohkaisemista ja osallistamista tai jopa rohkeaa vastuun antamista nuorille. Itsekään ei enää koe olevansa nuori, kun näkee seuraavien sukupolvien kasvavan jo aivan erilaisessa maailmassa kuin itse on kasvanut. Seuraaville sukupolville tuntuu olevan ikään kuin normaalia se, mikä itselle tuntuu uudelta. Sellaiselta, minkä kehityksessä pyrkii työssäkin pysymään edelläkävijänä, mutta todellisuudessa pyrkiikin tekemään työmaailmaa muuta ympäröivää maailmaa mukailevaksi. Eli samaa arvokasta työtä jota edeltävät sukupolvet ovat pyrkineet tekemään omalle sukupolvelleni. Nyt tulevien vuosien aikana on seuraavien nuorten maailma tulossa vallitsevaksi työelämässäkin.

torstai 28. helmikuuta 2019

Helmikuun Nuori Osaaja: Simo Kesti

Esittele itsesi ja osaamisalueesi. Miten päädyit alalle?
Luonnossa liikkuminen on hyvää vastapainoa toimistotyölle

Olen Simo Kesti, 31-vuotias rakennustekniikan diplomi-insinööri. Opintokokonaisuuteni koostui infrarakentamisen sekä liikenne- ja kuljetusjärjestelmien opinnoista. Diplomityöni aihe oli Kuopion kaupungin katuverkon korjausvelka ja siitä lähtien on työnkuvani ollut enemmän tai vähemmän kytköksissä infran omaisuuden- ja kunnonhallintaan liittyviin aiheisiin. Valmistumisen jälkeen työskentelin vajaat viisi vuotta Rambollilla, pääasiassa kuntien infraomaisuuteen liittyvissä projekteissa. Viime syksynä vaihdoin konsultilta kuntaan, kun aloitin rakennuttajainsinöörinä Sipoon kunnalla.

Alalle päätymiseni on ollut melko monen muuttujan summa. Ehkä eniten siihen on kuitenkin vaikuttanut useana vuonna Kuopion kaupungilla tehdyt kesätyöt, joiden kautta pääsin tutustumaan kuntatekniikan laajaan maailmaan. Lopulta diplomityöni aihealue vei sen verran syvälle alan syövereihin, ettei sieltä ollut paluuta. Myös sukurasitetta varsinkin isän ja tädin puolelta on diagnosoitu.

Vaihdoit konsultilta kuntaan, mistä ajatus lähti? 

Tietoa uusista hankkeista jaetaan kuntalaisille mm. asukasilloissa.
Kuvassa infopisteiden leijuvat kyltit odottamassa sijoittelua
Päällimmäinen ajatukseni oli halu nähdä, millainen maailma neuvottelupöydän toisella puolella avautuu. Tilaajapuolella asiakkaina ovat kaikki kuntalaiset ja projektina koko kunta. Hyvin erilainen maailma siis, joten uskon, että kokemusta karttuu varmasti. Työnkuvani on Sipoossakin kallellaan enemmän omaisuudenhallinnan suuntaan kuin puhtaaseen rakennuttamiseen.

Mitä työpöydältäsi löytyy tällä hetkellä? 

Fyysisesti pöydältäni ei löydy mitään, sillä muutimme syksyllä uusiin toimistotiloihin, jossa kellään ei ole nimettyä työpistettä ja asioiden pyörittämistä paperilla pyritään minimoimaan. Tällä hetkellä työn alla kuitenkin on monenmoista pienempää hommaa, kuten kunnan katuvaloverkon sekä hulevesiverkon tietojen ajantasaisuuden tarkistaminen ja täydentäminen sekä esimerkiksi muutaman uuden bussipysäkin rakentaminen.

Aloitit tänä vuonna SKTY:n hallituksessa, miltä hallitustyö on maistunut?

Olen ollut mukana SKTY:n Nuorten Ammattilaisten klubin toiminnassa ja on hienoa, että saimme nostettua yhden nuoremman polven edustajan myös SKTY:n hallitukseen. Itse hallitustyöstä odotan opettavaista ja se on varmasti hyvä kokemus uralla. Tähän mennessä on pidetty vasta yksi kokous, mutta jo sen perusteella odotan hyviä keskusteluja alamme tulevista suuntauksista ja siitä, kuinka SKTY voi parhaiten olla mukana tuomassa panoksensa tuohon kehitykseen. 

Vuonna 2016 hymyiltiin, kun SKTY Nuoret Ammattilaiset -klubi oli juuri
saatu perustettua. Nyt tällä joukolla on oma edustus myös emoyhdistyksen hallituksessa

Missä haluaisit olla vielä parempi / millä osa-alueella haluaisit kehittää itseäsi?
Konsulttipuolella ollessani huomasin, kuinka paljon tilaajan tilaus- ja projektin ohjaamisen taidot vaikuttavat koko projektin kulkuun ja lopputulokseen. Nyt pöydän toisella puolella istuessani tahtoisin siis kehittyä mahdollisimman hyväksi tilaajaksi, joka osaa antaa konsultille tarvittavat tiedot, rajaukset ja ohjauksen. 




maanantai 25. helmikuuta 2019

Allianssimallista sujuvuutta infrahankkeisiin

Yhä useammin iso rakennushanke toteutetaan allianssimallilla. Ensimmäisenä allianssimallia
alettiin käyttää isoissa tiehankkeissa. Sieltä sen käyttö on laajentunut talonrakennushankkeisiin
sekä kuntasektorin infra-hankkeisiin, kuten raitiotiehankkeisiin. Sitä, kuinka laajasti allianssimallia
hyödynnetään viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, voidaan vain arvailla.
Mutta mikä selittää allianssimallin käytön yleistymisen. Allianssimallin hyödyt etenkin suurissa
hankkeissa ovat merkittävät. Tämä on todistettu niin käytännön toteutuksissa kuin opinnäyte- ja
diplomitöissä sekä väitöskirjatutkimuksissa. Perinteisessä projektimallissa osapuolet istuvat omissa
organisaatioissa, ajavat omaa agendaa ja pahimmillaan osapuolet vaihtuvat useasti hankkeen
aikana. Allianssimallisissa projekteissa kaikki osapuolet muodostavat yhteisen organisaation, joka
toimii koko suunnittelun ja rakentamisen ajan. Koko hankkeen ajan yksi tärkeimmistä sanoista on
me. Me teemme ja meillä on yhteinen tavoite. Tilaajan, suunnittelijan ja toteuttajien väliset raja-
aidat kaadetaan ja kaikilla on yhteinen köysi, jota vedetään samaan suuntaan. Silloin kaikki voittaa
tai kaikki häviää.

Yhteinen allianssiorganisaatio toimii yleensä hankkeelle muodostetussa Big-Roomissa, jonka
ytimessä on eri alojen suunnittelijat, rakentajat, asiantuntijat ja projektinjohto. Yksi allianssin
suurimmista haasteista onkin saada mallin mukainen me-henki luotua jokaiselle hankkeessa
toimivalle yksilölle. Erityisesti suurissa hankkeissa meitä alamme ammattilaisia on satoja. Jotta
kaikki saadaan samaan veneeseen soutamaan samaan suuntaan, tarvitaan toimijoiden välistä
luottamusta. Luottamuksen rakentaminen onkin tärkeä allianssin perusperiaate. Ilman vahvaa
luottamusta ja yhteistyötä allianssimallia on vaikea toteuttaa. Voisi ajatella, että tehtävä on
mahdoton meille suomalaisille, joiden perusidentiteetti on puurtaa omassa nurkassa kenenkään
häiritsemättä ja huutaa ”ei tartte auttaa”. Kokemus on kuitenkin osoittanut ennakkoluulot
vääräksi.

Olen saanut olla itse mukana rakentamassa allianssin me-henkeä. On ollut hienoa huomata, miten
allianssihankkeissa eri alojen ammattilaiset istuvat pyöreän pöydän ääreen, lyövät innovatiiviset
päät yhteen sekä ratkovat eteen tulevat ongelmat avoimessa ja innostavassa ilmapiirissä. Kun
ongelma on yhteinen, eikä palloa voi heittää kasvottomalle toiselle osapuolelle, saadaan aikaan
innovaatioita, joiden avulla voidaan luoda uusia toimivia ratkaisuja. Allianssihankkeet ovat myös
yksittäisen työntekijän näkökulmasta kiinnostavia. Esimerkiksi suunnittelun alkuvaiheesta lähtien
suunnittelupöydässä istuu mukana rakentaja, työmaalla taas rakentajien mukana on suunnittelija.
Allianssissa työskentelyssä oppii laajasti myös asioita, joita tavallisissa suunnittelu- tai
rakennusprojekteissa ei tule vastaan.

Tiedon saatavuuden parantaminen, uudet innovaatiot ja sitä kautta tuottavuuden sekä
suorituskyvyn parantuminen: Näihinhän jokainen yritys pyrkii ja näitä arvoja ihannoi.
Allianssimallin hyviä puolia pyritäänkin nykyään saavuttamaan myös yritysten ja kuntien sisällä
lisäämällä eri toimintojen vuorovaikutusta. Tästä yksi konkreettinen esimerkki on
monitoimitilatoimistojen rantautuminen hyökyaallon voimalla monen yrityksen toimitilamalliksi.
Sitä, saavutetaanko oikea me -henki, jos panostetaan vaan pöytien ja tilojen uudelleenjärjestelyyn
on asia, josta voisin kirjoittaa vaikka kokonaan oman kirjoituksen. Allianssihenki koostuu monesta
eri osa-alueesta, johon jokaisen hankkeessa työskentelevän on sitouduttava, jotta halutut
tavoitteet saavutetaan. Todellinen allianssihenki kasvaa sisältäpäin ja jokaisella yksilöllä on henkeen iso vaikutus. Sitä ei voi luoda ulkopuolelta käsin. Ketju on niin vahva kuin sen heikoin
lenkki. Sama pätee niin alliansseissa ja muissa tiimeissä. Yhteishenki ja tiedonkulku toimii silloin,
kun jokainen alansa ammattilainen sitoutuu toimimaan ryhmässä, edistämään avointa keskustelua
ja tiedonvaihtoa, ratkaisemaan haasteita sekä auttamaan kollegaa mäessä. Loppujen lopuksi
allianssihenki on kiinni jokaisen omasta toiminnasta ja asenteesta. Meistä jokainen on tärkeä
lenkki kuntatekniikan ammattilaisten ketjussa. Ollaan siis avoimia, verkostoidutaan ja rakennetaan
yhdessä parempaa infraa, oli hankkeiden toimintamalli pohjiltaan mikä tahansa.

Malla Sipilä
SKTY Nuoret Ammattilaiset

Kirjoittajalla on noin kolmen vuoden kokemus eri allianssiprojekteissa työskentelystä

Elokuun Nuori Osaaja - Veikko Tahvanainen

Kerro itsestäsi. Miten päädyit alalle? Olen Veikko Tahvanainen, vastikään valmistunut käsityömuotoilija ja kaksinkertainen suomenmestari vi...