Olen 30-vuotias ympäristötekniikan diplomi-insinööri Oulun yliopistosta. Valmistuin viitisen vuotta sitten vesi- ja geoympäristötekniikan opintosuunnasta, jonka jälkeen muutin Helsinkiin tutuksi käyneestä synnyinkaupungistani Oulusta. Päädyin kymmenisen vuotta sitten opiskelemaan ympäristötekniikkaa, koska olin kiinnostunut ympäristöasioista, ja insinööriala laajoine työmahdollisuuksineen houkutteli minua; en oikeastaan tiennyt vielä miksi haluan ”alkaa isona”.
Diplomityöni kynnyksellä olin vielä suuntautumassa vesihuoltosuunnitteluun, mutta eräs opettajistani vinkkasi minulle aiheesta nimeltään tietomallinnus, joka oli jo siinä vaiheessa kuuma peruna rakennusalalla. Tutkin aihetta hieman itsekseni, kiinnostuin siitä yhä enemmän, ja muutaman mutkan kautta päädyin opiskelukaverini kautta tekemään diplomityötä rakennusalan yritykseen, jossa työskentelin valmistumiseni jälkeen lähes diplomityöaihettani vastaavissa tehtävissä pari vuotta ennen WSP:lle siirtymistäni.
Miten ala on muuttunut oman urasi aikana? Mitkä ovat mielestäsi alan "uudet tuulet", mitä muutoksia tapahtuu 10 vuoden sisällä?
Vajaassa viidessä vuodessa ei toki kovin mullistavaa sinänsä ole ehtinyt tapahtua, mutta omassa työssäni olen huomannut ainakin sen, että asenteet tietomallinnusta ja ylipäänsä uusia digitaalisia työtapoja kohtaan ovat muuttuneet. Muutamia vuosia sitten tietomallinnukseen suhtauduttiin vielä hieman naureskellen ja epäluuloisesti, mutta pikkuhiljaa asenteet ovat muuttuneet rakentavampaan suuntaan.
Tietomallinnusta taidetaan pitää jo melko yksimielisesti yhtenä uutena tuulena alalla, mutta näkisin että ylipäänsä digitalisaatio hivuttautuu rakennusalalle kohtuullista vauhtia, eli erilaiset digitaaliset ratkaisut valtaavat päivittäistä työntekoa pikkuhiljaa. Se vaihtelee toki paljon, mitä digitaalisuus eri toimijoille tarkoittaa, mutta uskoisin että ihan jokaisella toimijalla digitalisaatio tulee muuttamaan päivittäistä tekemistä, toivottavasti toki fiksumpaan ja muutenkin parempaan suuntaan!
Toisena asiana näkisin yleisemmin rakennusalalla ympäristönäkökulmien korostumisen. Rakennettu ympäristö kohtaa tulevaisuudessa poikkeuksellisen kovia olosuhteita ilmaston ääri-ilmiöiden lisääntymisen seurauksena, ja samalla rakennetun ympäristön hiilijalanjälkeä ei olisi pahitteeksi pyrkiä pienentämään. Suomalaisilla rakennusalan tekijöillähän on kokemusta ja huippuosaamista arktisessa rakentamisessa, mutta seuraava haaste olisi mukautua rakentamaan muuttuvaa tulevaisuutta varten.
Mitä työpöydältäsi löytyy tällä hetkellä?
Virtuaalisesti työpöydälläni on jo pian parin vuoden ajan ollut Kruunusillat-projekti, jonka tietomallikoordinaattorina olen toiminut WSP:n suunnittelutoimeksiannossa. Sen lisäksi olen mukana joissain pienemmissä suunnitteluprojekteissa erilaisissa tietomalliasiantuntijatehtävissä.
Toinen pitkäaikaisempi projektini on WSP:n Novapoint-suunnitteluohjelmiston pääkäyttäjänä toimiminen, joka itse asiassa seurasi minua jo edelliseltä työnantajaltani asti. Pääkäyttäjänä vastuullani ovat ohjelmiston käyttäjien päivittäiset ongelmatilanteet, yhteydenpito ohjelmistotukeen, sekä ohjelmiston ylläpito käyttäjäorganisaation näkökulmasta.
Viime kuukausien aikana työpöydälleni on hivuttautunut myös joitain mielenkiintoisia WSP:n sisäisiä kehitysprojekteja, joissa olen päässyt soveltamaan aiemmin työssä oppimaani osaamista uusilla tavoilla. Toisin kuin suunnitteluprojekteissa, näissä en ole aivan varma, miltä lopputulos tulee näyttämään, mutta odotan innolla konkreettisia tuloksia näistä kehitysprojekteista.
Konkreettisesti työpöydältäni löytyy tällä hetkellä tietenkin Kärppälogolla varustettu kahvikuppi sekä perintönä saatu koriste-esine.
WSP suunnittelee raitiotieyhteyttä Sompasaaresta Kruunuvuorenrantaan Kruunusillat-projektissa, jossa Brotherus on toiminut tietomallikoordinaattorina.
Missä haluaisit olla vielä parempi/millä osa-alueella haluaisit kehittää itseäsi?
Tässä vaiheessa työuraa ylipäänsä erilaista työkokemusta on ainakin hyvä päästä kartuttamaan, ja sitä kautta oppimaan kokeneemmilta tekijöiltä parhaita käytäntöjä. Toivon, että pääsen jatkossakin suunnitteluprojektien kautta oppimaan eri tekniikkalajien asiantuntijoilta heidän omaa työtänsä koskevia teknisiä yksityiskohtia, jotta ymmärtäisin paremmin suunnitteluhanketta kokonaisuutena.
Rakennusalalla työskentelevänä minulta puuttuu työhistoriasta yksi melko keskeinen seikka, eli työmaalla työskentely. Koska olen tähänastisen urani tehnyt pelkästään suunnittelutoimistoissa, olisi hyvä saada kokemuksia myös sieltä, missä rakentaminen konkreettisesti tehdään. Tällä hetkellä tosin nykyiset työtehtäväni innostavat sen verran paljon, että en usko ihan heti loikkaavani rakennusalan sisällä toiselle sektorille.
Ohjelmistoasioiden kanssa työskentelevänä olisi myös hyvä osata IT-asioita hieman perusasioita syvemmältä. Työn kautta olen päässyt jonkin verran oppimaan niitä, mutta ei olisi pahitteeksi opetella hieman kurkkaamaan sinne ohjelmiston ”konepellin” alle, että miten kaikki toimii siellä.
Mitkä ovat ne henkilökohtaiset ominaisuudet, joiden avulla olet päässyt urallasi tähän pisteeseen?
En ole varma, onko tämä varsinaisesti henkilökohtainen ominaisuus, mutta olen melko vakuuttunut, että opiskeluaikojen kilta- ja muu järjestötoiminta-aktiivisuus on ainakin antanut melko arvokkaita kokemuksia nykyisiin työtehtäviini. Vaikkei sitä äkkiseltään kuvittelisi, että vajaan viikon kestävän biletysreissun järjestäminen bussilastilliselle Teekkareita opettaisi töissä tarvittavia taitoja, huomaan silti toistuvasti tekeväni samankaltaisia tehtäviä töissä, mitä aikanaan sini-puna-keltaisissa Ympin haalareissa. Kokemusten lisäksi sain kiltatoiminnassa monia kavereita, joista on muiden hupien ohella ollut iloa työelämässäkin.
Terveisesi kuntatekniikan Nuorille Ammattilaisille tai tätä alaa harkitseville nuorille.
Vaikka rakennusalalla voi olla negatiivinen julkikuva monien epäonnistuneiden hankkeiden uutisoinnin myötä, on tämä ala työntekijälle mielestäni erittäin mielenkiintoinen, ja tarjoaa mahdollisuuksia soveltaa työtehtäviä vastaamaan omia intohimojen kohteita.
Yhtenä omana punaisena lankanani töissä olen pitänyt sitä, että pyrin välttämään viimeiseen asti uusista jutuista kieltäytymistä siksi, että ”en uskalla” tai en ole varma, osaanko jotain täydellisesti. Lievälle epämukavuusalueille heittäytyminen on ainakin tähän mennessä tuonut itselleni todella mielenkiintoisia mahdollisuuksia töissä, vaikka alussa onkin saattanut jännittää tai epäilyttää, että mitä tästä nyt tulee.
Tervetuloa alalle! 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti