Syyskuun Nuori Osaaja: Aiju Heinonen

Aiju Heinonen on 27-vuotias diplomi-insinööri, joka työskentelee Sitowisellä nuorempana suunnittelijana kaupunkitekniikkaosastolla. Aiju valmistui diplomi-insinööriksi Aalto-yliopistosta syksyllä 2017, jossa hän luki pääaineenaan liikenne- ja tietekniikka. Liikenne- ja tietekniikka kiinnosti Aijua sen yleismaailmallisen luonteensa takia: kaikilla on siihen mielipide ja hän halusi päästä syventämään omaa osaamistaan sen parissa. Erityisesti kaupunki- ja infrarakentaminen on ollut Aijun sydäntä lähellä opinnoista lähtien.

Alan töiden pariin Aiju pääsi vahvasti mukaan jo opiskelujen aikana. Opiskelujen ohessa Aiju työskenteli ensin Aalto-yliopiston tietekniikan laboratoriossa pari vuotta, minkä jälkeen toimi ylläpitoinisnöörinä katuylläpidon tilaajana Helsingin kaupungilla 1,5 vuotta ennen diplomityönsä tekemisen aloittamista. Yhden kesän hän työskenteli myös Helsingin kaupungin liikennesuunnittelussa. Opintojen aikana hankittua työkokemusta Aiju pitää arvokkaana ja kokee, että työnteko tuki opintoja sekä toisin päin. Hän on sekä opiskelijana että vastavalmistuneena päässyt jo monipuolisiin työtehtäviin ja kokenut sen erityisen antoisaksi.

Aiju teki diplomityönsä bitumikaterouheen hyödyntämisestä asfaltin raaka-aineena, toisin sanoen hän tutki sitä, voitaisiinko kattohuopajätteestä jalostettua tuotetta hyödyntää asfaltin tekemisessä. Työssä todettiin, että bitumikaterouhe toimii asfaltin raaka-aineena laboratoriotutkimusten mukaan hyvin ja sitä hyödyntämällä pystytään vähentämään tuoreen bitumin määrää. Käytännön kokemukset ovat vielä suppeita, sillä Suomessa koekohteita on tehty vasta muutamia vuosina 2014-2017, mutta ulkomailla bitumikaterouheen käyttö on jo levinnyt laajemmalle ja on saatu hyviä kokemuksia käytännössä. Uusiomateriaalien käyttöönotto tuppaa Suomessa olemaan aina hieman pitkän tien päässä, mutta Aiju suhtautuu tulevaisuuteen positiivisesti ja näkee, että materiaalien uusiokäytön ja ympäristön kannalta olisi erittäin hyödyllistä, että bitumikaterouheen käyttö yleistyisi.

Diplomityön tekeminen mielenkiintoisesta ja äärimmäisen ajankohtaisesta kiertotalousaiheesta oli Aijusta itsestään jo hyvin palkitsevaa, ja auttoi jaksamaan välillä puuduttavalta tuntuvan kirjoitustyön tekemisessä. Diplomityö lisäksi palkittiin Insinööritieteiden korkeakoulun dekaanin myöntämällä kannustuspalkinnolla ja työstä on julkaistu kaksi lehtijuttuakin.

Asfalttinäytteet ja tutkimusmenetelmät tulivat tutuiksi diplomityötä tehdessä

Valmistumisensa jälkeen Aiju aloitti nykyisessä työpaikassaan Sitowisellä, jossa hän on jo nuorena osaajana päässyt mielenkiintoisiin ja monipuolisiin hankkeisiin. Kaupunkitekniikkaosastolla on hyvä henki ja hänet on otettu hyvin porukkaan mukaan. Hyvässä työpaikassa saa haastaa itsensä, oppia lisää ja on hyvät mahdollisuudet kehittää itseään. Sitowisen kaupunkitekniikan osastolla tehdään lisäksi eri ammattialueiden sisällä paljon yhteistyötä kuten maisemasuunnittelun ja vesipalveluiden kanssa. Tiiviissä yhteistyössä oppii!

Aijun työpöydältä löytyy tällä hetkellä projekteihin liittyviä asiakirjoja, suunnitelmaluonnoksia sekä välipalahedelmiä. Työpöytänsä ääressä Aiju tekee mm. Suomenlinnan raittien peruskorjauksen suunnittelua sekä Peuraniityn katu- ja rakentamissuunnittelua (Espoo).

Omiksi vahvuuksikseen Aiju luettelee oma-aloitteisuuden, kyvyn oppia ja soveltaa oppimaansa sekä teknisen kiinnostuksen esimerkiksi uusista ohjelmistoista. Itseään Aiju kuvailee avoimeksi, iloiseksi ja sosiaaliseksi – ja kokee, että näiden luonteenpiirteiden avulla on myös työura edennyt, sillä edellisestä työpaikasta on vinkattu seuraavaan, kun on hoitanut hommansa hyvin ja suhtautunut asioihin positiivisesti.  Kunnianhimoisesti Aiju toteaa, ettei tietenkään voi olla millään osa-alueella valmis ja haluaisikin kehittää itseään jatkossa oman ammattiosaamisen lisäksi erityisesti ohjelmien ymmärtämisessä. Hän ei tyydy vain siihen, että ohjelmaa osaa käyttää rutiininomaisesti, vaan hän haluaa oppia uusia tapoja tehdä tuttuja asioita työn tehostamiseksi ja sitä kautta kehittyä ohjelman käyttäjänä.

Verkostoitumisen Aiju aloitti monipuolisesti jo opiskelujen aikana. Hän suoritti oman sivuaineensakin arkkitehtuurin puolelta (yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelu), minkä lisäksi hän suoritti myös muita kursseja, jotka eivät suoraan liittyneet omaan alaan kuten maanmittauspuolen opintoja. Näiden kurssien ja opintojaksojen aikana tutustui monipuolisesti ihmisiin ja oma ammatillinen verkosto kasvoi.  Laaja-alaista opiskelua Aiju suosittelee myös kaikille opiskeleville tai niitä suunnitteleville. Koko opiskelujen ajan Aiju oli myös aktiivisesti mukana Teekkarispeksissä (opiskelijateatteri), jossa tutustui ja verkostoitui hyvinkin poikkitieteellisesti ja näihin speksituttuihin on törmännyt usein myös työelämässä. Kannattaa siis verkostoitua laajasti omien mielenkiinnon kohteiden mukaisesti, kaikesta on hyötyä! Nykyisin ammatillinen verkosto laajenee alan ammattitapahtumien ja työprojektien kautta.

Aiju hakee vastapainoa työlle tapaamalla vapaa-ajalla ystäviä mm. teatterin tai elokuvien parissa sekä urheilemalla ja koiran kanssa harrastamalla. Ja jos/kun aikaa jää tekee Aiju myös käsitöitä ja lukee kirjoja. Kesäisin ja syksyisin mökkeily ja marjastaminen ovat myös asioita, joista Aiju nauttii erityisen paljon.

Kuntatekniikan Nuorille Ammattilaisille tai tätä alaa harkitseville nuorille Aiju lähettää seuraavat terveiset: Tulkaa rohkeasti mukaan, todella mielenkiintoinen ala! Olkaa aktiivisia ja iloisia, sillä pääsee pitkälle.

Nuoret Ammattilaiset näkyvästi esillä Kuntatekniikan päivillä

Kesäkuiset kuntatekniikan päivät olivat onnistunut kokemus myös SKTY:n Nuorten Ammattilaisten näkökulmasta. Nuoret Ammattilaiset olivat aktiivisesti järjestämässä päiviä, minkä lisäksi päivillä pääsi kuulemaan uudet tuulet kuntakentästä ja verkostoitumaan kollegoiden kanssa.

Torstai-iltana get together- tilaisuudessa Tallinnan kansalliskirjastolla Nuoret Ammattilaiset jakoivat kaksi palkintoa aktiivisimmille Kuntatekniikan Nuoret Ammattilaiset facebook –sivuston sometykkääjille. Palkinnot menivät etuoikeutetusti Mikko Leppäselle (Ramboll Oy) sekä Jari Marjetalle (Suomen Kuntotekniikka Oy). Molempien herrojen tykkäyssormi toimii aktiivisesti facebook-sivustomme julkaisujen kohdalla, vaikeampaa on löytää julkaisua, joista he eivät ole tykänneet kuin toisin päin.

Vuoden tykkääjät: Mikko Leppänen ja Jari Marjeta. Jari Marjeta oli estynyt hakemaan palkintoa, joten palkinnon Jarille myöhemmin toimitti Jarin oikea käsi Antti Hirvonen. Huhu kertoo, että molemmat palkintopeukut olivat tallessa vielä perjantainakin. Kuva Simo Kesti.

Seksikäs kuntatekniikka – oman hännän nostamista ja parempaa viestintää

Perjantai-iltapäivänä Nuoret Ammattilaiset järjestivät paneelin aiheesta Seksikäs kuntatekniikka. Kuntatekniikka ei kohta kiinnosta enää ketään – Miten alan tulisi uudistua? Paneelissa keskustelemassa olivat Marika Kämppi, Milla Lötjönen ja Eero Kauppinen. Marika toi paneeliin osaamista kuntasektorin monesta eri kolkasta, sillä hänelle on työkokemusta kertynyt useista kuntien ja kaupunkien toimialoista (mm. kaupunkiympäristö, joukkoliikenne, vesi- ja jätehuolto). Milla tiedonhallinnan ammattilaisena ja hieman erilaisella maantieteilijä taustallaan toi paneeliin oman näkemyksensä kuntatekniikan kehityksestä ja merkityksellisyydestä. Tuoreimpia näkemyksiä paneeliin antoi Eero Kauppinen, joka ennen paneelia kuvaili itseään intohimoiseksi diplomi-insinööriksi, joka on päättänyt suunnitella rakennettua ympäristöä niin rohkeasti, että se muuttaa ihmisten käsityksen kaupungeista ja liikkumisesta. Paneelissa mukana oli myös professori Pentti Murole, joka liikenne- ja kaupunkisuunnittelun kiistattomana kunkkuna antoi osuvia kommentteja panelistien puheenvuoroihin. Lari Siren SKTY Nuoret Ammattilaiset ydintiimin jäsen juonsi paneelin rohkeasti kyseenalaistaen perinteisiä näkemyksiä.

Panelistit (vas. Marika Kämppi, Eero Kauppinen ja Milla Lötjönen) työssään. Kuva Simo Kesti.

Seksikäs kuntatekniikka paneelin aiheena herätti jo ennen paneelia keskustelua siitä, onko seksikäs sanaa syytä liittää aiheeseen ollenkaan väärinkäsitysten aiheuttamisen takia. Paneelilla haluttiinkin virittää keskustelua, herättää tunteita ja korostaa nimenomaan sitä, että nyt ei keskustella seksuaalisesta viehätysvoimasta, vaan erityisesti kuntatekniikan houkuttelevuudesta, kiehtovuudesta ja trendikkyydestä. Tärkeästä aiheesta keskusteltiin paneelissa pilkesilmäkulmassa ja vaikka panelistien ilmeet välillä olivatkin vakavat, myös nauru raikasi salissa.

Paneelin yleisöä myös osallistettiin paneeliin kysymällä heidän mielipiteitään värikoodattujen lappujen perusteella: insinöörin sininen osoitti vastaajan olevan samaa mieltä väittämän kanssa, punainen taas erimieltä. Yleisöltä kysyttiin mm. saadaanko parhaan osaajat houkuteltua alalle ja yllättävän iso osa yleisöstä oli myös sitä mieltä, että emme saa parhaita osaajia alallemme tällä hetkellä. Kilpailu osaajista on siis kovaa.

Yleisö pääsi antamaan mielipiteensä polttavimpiin kysymyksiin. Kuva Simo Kesti

Paneelissa nousi selvästi esille, että kuntatekniikka on kyllä houkuttelevaa ja me alan osaajat teemme todella hienoja ja mielenkiintoisia asioita. Vika onkin ennemmin markkinoinnissa ja viestinnässä: meidän tulisi tuoda alan osaamista enemmän esille ja olla rinta rottingilla saavutuksista. Tekemämme työ on merkityksellistä ja hienoa, kuntatekniikan ei pitäisi missään nimessä olla itsestäänselvyys. Mutta ei kuntatekniikkaa kukaan muu nosta jalustalle, jos emme sitä tee itse. Viestintä ei ole ollut kuntatekniikan ammattilaisten ydinosaamista ja siihen tulisi selvästi kiinnittää huomiota. Sosiaalista mediaa pitäisi käyttää laajemmin ja paremmin. Viestintäkanavan lisäksi tyyli on tärkeää, sillä viestinnän tulisi olla aktiivista, nopeaa ja ytimekästä, ihmiseltä ihmiselle. Tällä hetkellä kerrotaan ”vanhusten juttuja vanhusten tyylillä” (toim. huom. suora lainaus paneelista, ei ikäsyrjintää). Nykyään hienojen infrahankkeiden sijaan kiinnostavat tarinat ja erityisesti henkilöt hankkeiden taustalla: sekä itse tekijät että loppukäyttäjät. Viestintää omasta tekemisestä pitäisi kehittää kokoajan, sillä viestintää on asioista kertominen etukäteen, jälkikäteen tehtävä viestintä on aina selittelyä.

Esille nousi myös alan kansainvälisyys tai ennemminkin sen puute. Alaan liittyvää tutkimusta tehdään liian vähän ja usein diplomityöt, jotka ovat tutkimuksen alin taso, ovat niitä joilla osaamista viedään maailmalle. Näiden lisäksi tarvittaisiin myös korkeampitasoista tutkimusta. Ala kaipaisi ehdottomasti suomalaisen osaamisen vientiin yhteistyötä ja yhteistä alan puhemiestä/-naista, joka nostaisi alan imagoa ja veisi osaamista maailmalle.

Kiitos kaikille kuntatekniikan päiville ja paneeliin osallistujille. Nostetaan yhdessä kuntatekniikka jalustalle!

Paneelin jälkeen kahvin kanssa tarjolla oli SKTY Nuoret Ammattilaiset tarjoama avec kurkunkostukkeeksi. Kuva Simo Kesti.