Maaliskuun Nuori Osaaja: Tero Koppinen

Kerro itsestäsi. Miten päädyit alalle? 

Päädyin alalle aika moninaisten käänteiden kautta. Aloitin kesätyöt maarakennustehtävissä ja tein täysi-ikäiseksi päästyäni monenlaisia tuotantotöitä. Lähdin opiskelemaan sähkövoimatekniikkaa ja elektroniikkaa, mutta varusmiespalveluksessani kuulin kutsumuksen rakentamisen ja yhdyskuntatekniikan puolelle, eli voinette arvata, mikä aselaji oli kyseessä. Rakentamisen opinnoissa yhdyskuntatekniikan ja tuotantopuolen opintojen valintaan vaikutti vahvasti kaksi lehtoria, jotka osasivat hienosti "myydä" tämän alan, mutta myös yhdyskuntatekniikan luennot olivat kaikista mieluisimpia, sillä ne tuntuivat kaikista vaikuttavimmilta. Alan korkeakouluharjoittelijan tehtäviä saatuani, olin myyty tälle alalle. Kannustaisinkin siis meitä kaikkia antamaan nuorille mahdollisuuden ihastua alaamme monipuolisten ja kiehtovien tehtävien avulla. 

Mitä sinulla on työn alla tällä hetkellä?

Erinomainen kysymys, sillä yllätyksekseni, ura on johtanut enemmänkin kehittämisluonteisiin johtotehtäviin, kuin suoraan tuotannollisiin johtotehtäviin. Tällä hetkellä ehkä mielenkiintoisin käynnissä oleva projekti on innovaatiokumppanuushankinta koskien lumenkäsittelyn innovatiivista palveluhankintaa. Lisäksi vireillä on monia palvelutuotantoa palvelukokemuksen osalta tukevia kehittämishankkeita. Omalla vastuullani olevat palvelujen tukipalvelut ja niiden kehittäminen ovat lähellä sydäntä, koska niitä kehittämällä pääsen auttamaan asiantuntijoitamme menestymään sekä sitä myötä palvelujamme menestymään.

Olet työskennellyt sekä yksityisellä puolella että kaupungilla (sekä tilaajan että liikelaitoksen leivissä). Millaisia eroja työskentelyssä on tilaajan ja tuottajan puolten välillä? 

Kyllä, pitää paikkansa ja koen sen monipuolisena arvokkaana kokemuksena, joka auttaa näkemään asioita monista näkökulmista. Eroavuutta näissä olenkin kokenut olevan erityisesti siinä, mistä näkökulmasta asioita katsotaan. Kaikissa on erittäin hyviä puolia ja toki myös sellaisia puolia, joita ei toisella puolen pöytää ole aina helppo ymmärtää. Kannustaisinkin meitä kaikkia, itseänikin edelleen, suhtautumaan avoimesti kullakin puolella olevien tahojen näkemyksiin ja arvostamaan niitä. Asioiden tarkastelu useammasta näkökulmasta tuottaa huomattavasti kestävämmällä pohjalla olevia ratkaisuja.

Aitoa työympäristöä

Millaisista edellisistä tehtävistäsi kertyneistä kokemuksista on ollut sinulle eniten hyötyä seuraavissa työtehtävissä? 

Onpas hyviä kysymyksiä, sellaisia mistä mielellään kertoisi enemmänkin. Eniten hyötyä ehkä kuitenkin on ollut tuotannon työmaiden johtamisesta, jossa kaikki on hyvin konkreettista ja kaikki osapuolet ovat välittömässä yhteydessä nimenomaan työmaan vastuuhenkilöön. Työmaalla menestyt noudattamalla työnantajan määrittämiä toimintatapoja sekä hyödyntämällä omia vahvuuksiasi. Nämä kaksi seikkaa ovat olleet tärkeitä työkokemuksena saatuja oppeja jotka pidän mielessä myös muiden menestystä tukiessani.

Mitä taitoa haluaisit vielä kehittää itsessäsi liittyen työhösi?

Olen uran alusta asti yrittänyt pitää mielessä, että aina on opittavaa, kaikessa. Ehkäpä samaan aihepiiriin liittyen on edelleen opittava olemaan itseään kohtaan armollisempi, hyväksymään omat rajallisuudet ja siten olemaan parempi ryhmätyöntekijä, yhä aidommin ottamaan avun vastaan ja myös sitä pyytämään. Tuppaan siis tekemään ehkä liikaa itse asioita ja siten kasaamaan töitä jonoon.

Mitkä ovat mielestäsi ne syyt, jotka tekevät alastamme kiinnostavan? Millä sitä voisi saada vielä kiinnostavammaksi?

Meidän alamme on ehdottomasti kaikista monialaisin, mitä voin kuvitella. Saamme olla mukana niin monissa ja vaikuttavissa asioissa. Saamme kytkeä toimintaamme niin monia muita aloja ja hyödyntää niin monien eri alojen osaamista. Vieläkin kiinnostavamman tästä alasta ehkä tekisi yhä rohkeampi kehittämishakuisuus, totuuksien/vakioiden rohkeampi kyseenalaistaminen. Tuntuu, että kehityksen vauhti kiihtyy maailmanlaajuisesti ja meidän on hyvä avata mielemme ja ajatuksemme täysin uusille mahdollisuuksille, mitä kehittyvä maailma meille on mahdollistanut. Tälle on nyt myös hyviä työkalujakin, digitaalisten työkalujen ja innovatiivisten toimintatapojen avartumisen myötä. Lisäksi on mainittava, että ala todellakin kaipaa alan nuorten rohkaisemista ja osallistamista tai jopa rohkeaa vastuun antamista nuorille. Itsekään ei enää koe olevansa nuori, kun näkee seuraavien sukupolvien kasvavan jo aivan erilaisessa maailmassa kuin itse on kasvanut. Seuraaville sukupolville tuntuu olevan ikään kuin normaalia se, mikä itselle tuntuu uudelta. Sellaiselta, minkä kehityksessä pyrkii työssäkin pysymään edelläkävijänä, mutta todellisuudessa pyrkiikin tekemään työmaailmaa muuta ympäröivää maailmaa mukailevaksi. Eli samaa arvokasta työtä jota edeltävät sukupolvet ovat pyrkineet tekemään omalle sukupolvelleni. Nyt tulevien vuosien aikana on seuraavien nuorten maailma tulossa vallitsevaksi työelämässäkin.