Vaikka vappusääkin saa vielä sormet palelemaan, ovat
monen nuoren ajatukset olleet varmasti jo pidemmän aikaa kesässä. Eikä vain
kesälomareissuissa ja auringonpaisteessa, vaan kesätöissä ja varsinkin niiden
hakemisessa. Siinä, missä kesällä monet työssäkäyvät pääsevät heittämään
hetkeksi vapaalle ja viettämään rentouttavaa kesälomaa, kartuttavat monet
nuoret työkokemustaan kesätöissä. Nuorelle ensimmäinenkin kesätyökokemus voi
antaa kipinän tai suuntaviivoja omaa tulevaisuuden uravalintaa ajatellen. Ammattia
kohti opiskelevat taas saavat kesätöistä hyödyllistä kokemusta todellisista
työtehtävistä omalta alalta. Joillakin se voi vahvistaa omaa kantaa uravalinnasta,
toisilla taas muuttaa opiskelujen suuntaa.
Kunta-ala on suuri kesätyöläisten
työllistäjä ja tarjoaa varsinkin monille nuorille sen ensimmäisen arvokkaan
työkokemuksen. Kesätöiden tarjoaminen ja prosessiin panostaminen voi toimia
myös hyvänä mainoksena kunnasta työnantajana kaiken ikäisille. Samalla se
viestii myös kunnan arvomaailmasta. Nuoren,
ehkä kunnankin, kannalta parasta mainosta on kuitenkin onnistunut kesätyökokemus.
Työmaakuopassa tai rikkaruohopuskassa vietetyn kesän fiilikset ja opit ovat se
käyntikortti, joka työnantajasta jää kesätyöläisen taskuun pidemmäksi aikaa
kuin työsuhteen aikana hankitut tienestit.
Itsellänikin noita fiiliksiä on taskun
täydeltä ja viimeistään nyt SKTY:n Nuorten Ammattilaisten nimissä tätä tekstiä
kirjoittaessa on myönnettävä, että niillä fiiliksillä ja opeilla on ollut
vaikutuksensa. Nuorena urapolkuni kunnalla alkoi nurmikon leikkuusta jatkuen
aina diplomityöhöni saakka. Siinä välissä ehti maalaamaan suojateitä ja
näkemään monenlaisia kunnallisia työmaita. Valmistumisen jälkeen työpaikka löytyi yksityisen yrityksen riveistä, mutta työnkuvani pyörii
pääasiassa kuntatekniikan alan ympärillä, joten 16-vuotiaana alkaneen kytköksen kunta-alaan voi ajatella
pitävän yhä vielä neljäntoista vuoden jälkeenkin.
Simo Kesti
SKTY:n Nuori Ammattilainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti